Aberystwyth on pieni kaupunki aivan Walesin keskellä, Cardigan-lahden pohjukassa. Asukkaita on noin 10 000 ja lisäksi lukukaudella opiskelijoita 6 000. Yliopisto, joka on Walesin vanhin, näkyykin kaikkialla katukuvassa. Lapsia ja vanhuksia ei juuri näy vaan satunnainen kulkija kadulla on erittäin suurella todennäköisyydellä opiskelija. Hauskin yksityiskohta on, että erään väitteen mukaan Aberystwythissä on suurin määrä pubeja ja ravintoloja koko Ison Britannian alueella asukaslukuun suhteutettuna.

Walesiläiset polveutuvat kelteistä ja he ovat hyvin ylpeää ja itsenäistä kansaa. Englantilaisista ei pidetä ja onpa mahdollista, että suuri englantilaisopiskelijajoukko jopa varoo menemästä walesilaiseen pubiin jos siellä tiedetään vietettävän jonkun alkuperäisasukkaan syntymäpäiviä. Waleissa on oma kieli, kymri, joka ei muistuta englantia tippaakaan. Se koostuu joukosta käsittämättömän kuuluisia kurkkuääniä ja konsonantteja, joita on mahdoton ulkomaalaisen lausua.

Kaupungin välittömässä läheisyydessä on myös kuuluisa Devils Bridge, joki ja putoukset, joiden yli on rakennettu ensimmäinen silta jo 1200-luvulla jalankulkijoita ja hevosmiehiä varten. Toinen silta rakennettiin ensimmäisen päälle 1700-luvulla kun hevosrattaat yleistyivät ja tarvittiin lisää leveyttä. Edellistä siltaa ei kuitenkaan purettu vaan uusi rakennettiin yksinkertaisesti sen päälle. Kolmas silta rakennettiin autoja varten 1900-luvun alussa ja taaskaan kahta aikaisempaa siltaa ei purettu alta pois.

Itse kaupunki on kuin suoraan satukirjasta. Alueella sijaitsi 1280 –rakennettu linna aivan kaupungin sydämessä. Englantilaiset kuitenkin valtasivat sen pian valmistumisen jälkeen ja se hävitettiin. Linnasta jäi jäljelle tänäkin päivänä pystyssä seisovat rauniot mutta suuri osa kaupungin vanhemmista taloista on rakennettu siitä varastetuista kivistä. Talot ovat Walesilaiseen tyyliin tiukasti yhdessä, aina harjakattoisia ja runsaasti koristeltuja. Monin paikoin ne on rakennettu jyrkkään mäkeen.

Kaupunki päättyy toisella puolen mereen ja toisella puolen korkeisiin kukkuloihin. Meren rannalla hiekkarannan vieressä kulkee promenade, jalkakäytävä, jonka varrella on ravintoloja, jäätelökojuja ja monet kaupungin vanhimmista rakennuksista sekä tietenkin linnan rauniot. Ydinkeskusta on pieni, vain muutamasta ristikkäisestä kadusta koostunut kokoelma erilaisia kauppoja ja ravintoloja. Hieman kauempana on nykyaikaisempi kauppakeskus, jossa on suuria tavarataloja ja McDonaldskin.

Sain alun perin idean lähteä vaihto-oppilaaksi kun laitoksemme amanuenssi lähetti sähköpostia avoimista vaihtopaikoista. Aberystwyth vaikutti kaikkein eksoottisimmalta paikalta listassa, joten laitoin oitis hakemuksen sisään ja kävikin ilmi, että olin ainoa halukas, joten valintani oli selvä. Päätin mennä vaihto-oppilaaksi vain puoleksi vuodeksi sillä työpaineet kotimaassa olivat kovat. Käytännössä aikaa ei ollut edes puolta vuotta sillä englantilaisessa systeemissä opiskelu on jaettu kolmeen lukukauteen eli termiin. Menin Aberystwythiin toiselle lukukaudelle eli helmikuun alussa. Huhtikuu oli lähes kokonaan vapaata ja kolmas lukukausi kesti toukokuusta kesäkuun puoleenväliin, mutta käytännössä kaikki vaihto-oppilaat lähtivät jo kesäkuun alussa koska meillä ei ollut kokeita vaan kurssit suoritettiin esseillä.

Päätin mennä Aberystwythiin omalla autolla jotta pääsisin vapaasti kulkemaan ympäriinsä. Ennen lähtöä en varsinaisesti tehnyt mitään valmistelevia asioita vaan yksinkertaisesti lähdin auto täynnä tavaraa (minulla oli mukana mm. tietokone) ja odotin mitä tuleman pitää. Matka kesti kaksi päivää koska yövyin Hollannissa Internet-tuttavani luona Enschedessä.

Toinen päivä kului kanaalia ylittäessä ja yllättävän pitkällä ajomatkalla Doverista Aberystwythiin. Perille pääsin noin kello 02.00 yöllä, joten en viitsinyt enää yrittää sisään asuntolaan vaan tein pienen lenkin kaupungin keskustassa, kävin tarkastamassa yliopiston sijainnin ja ajoin sitten kaupungin laidalle, josta löysin sopivan parkkipaikan, jossa nukuin autossa. Seuraavana aamuna kävi kylläkin ilmi, että asuntolaan olisi päässyt ympäri vuorokauden, mutta yö oli melko lämmin, joten se ei harmittanut yhtään.

Aamulla sain asuntolan avaimet, jouduin maksamaan pari sataa suomen markkaa pantiksi ja pääsin tutustumaan asuntooni. Aberystwythissä on campus, eli asuntola sijaitsee aivan yliopiston alueella. Alueella oli kuusi taloa, joista minun huoneeni sijaitsi laitimmaisessa. Sain pohjahuoneen eli olin aivan maan tasolla. Tilaa oli noin 15 neliötä, huoneessa oli sänky ja pöytä eikä mitään muuta. Nurkassa oli myös ripaus ylellisyyttä, pesuallas ja pari vaatekaappia. Lähellekään kaikkien huoneisiin ne eivät kuuluneet, joten olin melko onnekas.

Opiskelutahti Walesissa tuntui olevan melkoinen verrattuna Suomen vastaavaan. Opiskelijat eivät juurikaan käy ulkona lukukauden aikana vaan lähinnä keskittyvät opiskeluun ja katsovat sitten vapaa-ajallaan televisiota asuntolan tv-huoneessa. Opiskelu on huomattavasti koulumuotoisempaa kuin Suomessa, joskaan luennoilla ei onneksi ole läsnäolopakkoa. Nimilistaa kuitenkin yleensä kerätään jos olet undergraduate (eli Suomen systeemissä valmistumaton) mutta jos olet jatko-opiskelija (eli jälleen Suomen systeemissä kandiksi valmistunut ja opiskelemassa joko maisteriksi tai tohtoriksi) ei nimeä tarvitse paperiin pistää.

Kurssit saa melko pitkälle päättää itse, etenkin jos on graduate kuten minä olin koska Suomessa perusopintoni olivat jo päättyneet ennen kuin hain vaihtoon. Tarvitsin siis vain syventäviä opintoja ja minut rinnastettiin näin ollen graduate-opiskelijaan Walesissa. Koska olen informaatiotutkimuksen opiskelija odotin, että Walesissa olisi ainakin yhtä paljon tietokantakursseja ja muutenkin tietokoneaiheista opetusta, mutta petyin siinäkin katkerasti. Etenkin syventävät kurssit ovat lähes poikkeuksetta kirjastoaiheisia ja muutenkin laitoksen keskittyminen sinne suuntaan näkyy selvästi kaikessa. Harjoitustöissä ja esseissä on aina kirjastovaihtoehto ja tarjolla on suuri määrä kursseja aivan kirjastotyön perusteista kehittyneeseen luokitteluun.

Löysin onneksi muutaman itselleni sopivan kurssin joskin olin jo kotona päättänyt, että en ahnehdi vaan keskityn lähinnä maahan tutustumiseen. Niinpä otinkin vain neljä ns. moduulia, joista sai jokaisesta 10 paikallista opintoviikkoa. Suomessa ne vastaavat kolmea, joten kokonaissaldoni neljän kuukauden opiskelusta oli 12 opintoviikkoa. Kurssien suoritus tapahtui luennoilla istumalla, harjoituksiin osallistumalla (ei kaikissa kursseissa) ja lopputyö tekemällä (meillä vaihto-oppilailla lähes poikkeuksetta essee). Kurssit menivät harmittavasti hieman päällekkäin suomalaisten kanssa, joten varsinainen uusien asioiden oppiminen jäi ainakin itselläni vähemmälle, lähinnä opiskelu palveli hyvänä kertauksena.

Opintojen siirto Suomeen kävi niin, että sovin professorini kanssa, että saan korvattua täysimääräisenä kaikki syventävät kurssit. Kurssien jälkeen sain kansliasta todistuksen, että olin läpäissyt ne ja Suomessa sitten kiikutin todistuksen laitokselle ja asia oli sillä selvä. Walesissa on tapana, että opettajat antavat lisäksi kirjallisen palautteen oppilaalle jokaisen kurssin jälkeen, joten sain myös kuulla yksityiskohtaisesti, miten mikäkin kurssi oli mennyt.

Koska otin varovaisesti kursseja minulle jäi paljon aikaa harrastaa muita asioita, etenkin kun asuntolassa ei sinänsä ole mitään tekemistä iltaisin vaan jotain muuta pitää keksiä. Brittein saarilla on vain neljä tv-kanavaakin, joten televisionautinto ei ole varsinaisesti rajaton. Onneksi heti alusta asti kävi selväksi, että seuraa kyllä löytyy, joskaan ei aivan sellaista kuin kuvittelin. Yllättäen Aberystwythissäkin nimittäin kävi niin, että vaihto-oppilaat eivät juurikaan saaneet kosketusta paikallisiin asukkaisiin vaan pyörivät lähinnä keskenään. Yliopistossamme oli opiskelijoita kaikista Euroopan maista paitsi Ruotsista ja Sveitsistä. Lisäksi oli paljon amerikkalaisia, kiinalaisia, japanilaisia, intialaisia ja monia muita. Vaihto-oppilaat muodostivat tiiviin yhteisön, joka kävi yhdessä pubeissa, discoissa käytännöllisesti katsoen joka tiistai ja torstai (suurimmat juhlapäivät opiskelijoiden keskuudessa), jolloin puolen litran olut tai siideri maksoi vain yhden punnan eli yhdeksän markkaa alueen parhaassa discossa, Pier Pressuressa.

Ulkona käymisen lisäksi vaihto-oppilaat harrastivat jalkapalloa, jota pelattiin joka maanantai pääkampuksen (me asuimme sivukampuksella, jossa oli informaatiotutkimuksen laitos ja maataloustieteen laitos) urheilukentällä. Lisäksi kävimme joskus lenkillä, katselimme videoita ja surffasimme Internetissä kampuksen 24h auki olevissa mikroluokissa.

Koska minulla ja muutamalla muulla vaihto-oppilaalla oli käytettävissä auto meille avautui mielenkiintoinen mahdollisuus tehdä tutkimusretkiä ympäristössä. Niinpä kävimmekin heti ensimmäisenä viikonloppuna keltti-museossa lähellä sijaitsevassa Machenllythin kaupungissa, Devils Bridgellä, Cardiffissa ja useita linnoja katsomassa. Teimme myös pitkiä kävelyretkiä lähiympäristössä. Muutamat vaihto-oppilaat kävivät yhdessä jopa Irlannissa ja Skotlannissa saakka.

Itsekin päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja ostin pääsiäislomalla liput Dominikaaniseen Tasavaltaan. Oli erittäin mielenkiintoista matkustaa brittiläisen aurinkomatkalaisten joukon mukana ja nähdä miten se asia hoituu siellä. Liput maksoivat vain 1600 markkaa, joten säästin ainakin puolet verrattuna Suomen hintatasoon. Dominikaanisessa Tasavallassa kiersin koko saaren ympäri vastapäivään. Koko reissu oli kokonaisuutena erittäin hauska ja hyvää vaihtelua Walesin jo arjeksi muuttuneeseen päiväjärjestykseen. Palasin sitten loman jälkeen Walesiin ruskettuneena ja monta kokemusta rikkaampana. Loman ajaksi kotiinsa menneet kaverini harmittelivat etteivät itse olleet tajunneet käyttää ainutlaatuista tilaisuutta saada halpoja lentolippuja melkein minne päin maailmaa tahansa.

Palasin Suomeen siten, että tyttökaverini lensi Lontooseen, jossa kävimme kiertelemässä ja sitten ajoimme muutamaksi päiväksi Aberystwythiin. Kävimme myös piipahtamassa Irlannissa, tosin vain Dublinissa mutta koska se oli minulle ensimmäinen vierailu maassa se tuntui hienolta. Tämän jälkeen ajoimme tavarani mukanani aina Barcelonaan saakka ja sieltä Italian kautta kotiin. Koko loppureissuun kului sellainen kaksi viikkoa, joten Suomessa olimme jälleen puolivälissä kesäkuuta, juuri sopivasti juhannukseksi.

Kotiin päästyäni minulla ei ollut mitään vaikeuksia sopeutua taas Suomeen. Sauna tuntui ehkä paremmalta kuin ikinä ennen ja kelit heti paluuni jälkeen olivat loistavat. Menin heti takaisin töihin ja aloin ansaitsemaan rahaa, jotka reissun aikana kuluikin yli 25 000 mk huolimatta opintotuesta.

En ollut ottanut brittiläistä pankkitiliä vaan hoidin raha-asiani visalla ja Internet-pankilla eikä mitään ongelmia ollut. Itse asiassa selvisin paljon vähäisemmällä byrokratialla kuin kollegani, jotka avasivat tilin paikallisessa pankissa. En myöskään muuttanut osoitettani vaan veljeni lähetti tärkeän postin suoraan Walesiin tarpeen mukaan.

Olen todella tyytyväinen vaihto-oppilasaikaani huolimatta huonosta asuntolasta ja aika turhasta opiskelusta. Opin, että tärkein asia ulkomailla asumisessa on kokemus itsessään, se että huomaa, miten muualla voi elää aivan yhtä hyvin kuin Suomessa ja millainen rikkaus on oppia tuntemaan muiden kulttuurien tapoja ja ihmisiä muista maista. Suomessa on helppo ummistaa silmänsä muiden elämäntavoille mutta kun asuu ulkomailla se ei onnistukaan yhtä helposti.

Wales opiskelupaikkana oli hieno jo pelkästään maisemienkin takia. Lisäksi kieli on kuitenkin pääasiallisesti englanti, joten opetuksessa ja sosiaalisessa elämässä on helppo pysyä mukana. Walesiläiset ovat ystävällistä väkeä (paitsi jos olet englantilainen) ja heidän kanssaan on helppo tulla toimeen. Aberystwyth perinteisenä vanhana Walesin pääkaupunkina on erityisen historiallinen ja vahva kokemus ja siten ainakin omasta mielestäni parempi vaihtoehto kuin urbaani Cardiff. Kaiken kaikkiaan olen todella iloinen että lähdin vaihtoon ja suosittelen sitä kaikille, joilla on varaa ja aikaa.

Riku Henriksson, Tampere 4.10.1999