Urheilu
Urheiluhistoriani on lyhyt mutta synkkä. Harrastin karatea aina oranssiin vyöhön saakka (kymmenen vuoden aikana, olin hitaasti edistyvien kurssilla :) mutta törmäsin ongelmiin kun aina oli joku paikka kipeänä. Aloin jo uskoa vanhaa sanontaa, jonka mukaan "urheiluja ei tervettä päivää näe". Niinpä en koskaan virallisesti lopettanut vaan aloitin erittäin pitkän harjoitustauon, johon alkusysäyksen antoi nyrjähtänyt etusormi (surullinen tarina).

Lentopalloa läiskyttelin joskus vitos-divarissa Kyrön Alun joukkueessa. Sitten jatkoin erilaisissa puulaakijengeissä kunnes kyllästyin siihenkin. Lentopallossa hauskaa oli juuri se sama asia, joka siitä teki vähän tylsän pelin, siis kontaktin puute. Tavallaan kuitenkin tunnun nauttivan enemmän kunnon rymistelystä.

Salibandyn aloitin yliopistoon päästyäni. Pelailin aluksi ainejärjestöjen vuoroilla kunnes perustimme sekasählyseuran nimeltä 31337 (nimi tulee Internetissä heiluvien nuorten tavasta kirjoitta sana "elite"). Pelailimme yliopistosarjassa ja sekalaisissa turnauksissa. Sitten kuvioihin astui SB Mexas Rangers, jonka nimi myöhemmin vaihdettiin SB Manse Rangersiksi. Sbmr pelasi ensin Tampereen harrastesarja B:ssä ja nousi sitten kaudeksi 1998 firmaliiga A:n ja meni myös VI-divisioonaan. Meriittejäni ovat Tampereen katusählyturnauksen voitto 1.8.1998 Penseiden Kurppien riveissä ja TTKK-sarjan voitto 1997 31337:ssa. Salibandyinnostukselle ei toistaiseksi näy loppua enkä ihmettelisi vaikka joskus pelaisin korkeammallakin, kunhan vain ensin vähän oppisi pelaamaan. Se ehkä näyttää helpolta, mutta ei ole sitä. Kävin myös erotuomarikurssin vuoden 1999 syksyllä, joten minut voi mahdollisesti nähdä viheltämässä otteluita (se joka huutaa puusilmä on itse sellainen!) Tampereella tai lähiympäristössä.

Tähtitiede
Tähtieteen harrastamisen aloitin vuonna 1984 kun eräällä silloisella huippuharrastajalla oli tähtitorni pihallamme Oriveden Naappilan kylässä ja hän vei minut katsomaan Saturnusta eräänä syksyisenä iltana. Tähtitaivas kimalteli ja linnunrata roikkui puolessavälissä maan ja taivaan välillä. Tuntui kuin taustana olisi ollut musta sametti. Olin välittömästi Koukussa.

Sain ensimmäisen kaukoputkeni, 50mm:n linssiputken vuonna 1986. Pian tein itse 13cm:n peiliputken ja aloin havaitsemaan lähes ammattimaisella tahdilla. Vuonna 1987 voitin Ursan harrastuspalkinnon ansiokkaasta havaintotoiminnasta. Kului pari vuotta ja havaitseminen jatkui samaan tahtiin. Minusta tuli Ursan Deep Sky -jaoston vetäjä 1992. Olin tuohon aikaan Tampereen Ursan hallituksessakin ja harrastin täysillä. Muita yhdistyksiä, joissa olen toiminut on Olympos, jonka kunnianhimoinen tavoite on rakentaa hyvin varustettu havaintokeskus Lempäälään. Olen myös tiiviisti mukana EDL-lehden tekemisessä kuten olen ollut aivan alusta asti ja aion olla aivan loppuun asti jos vain suinkin mahdollista.

Jossain vaiheessa vuoden 1994 tienoilla menetin jonkin verran mielenkiintoani perinteisiin "helppoihin" kohteisiin ja aloin metsästämään vain vaikeita kohteita. Mitä vaikeampi, sitä parempi. Onnistuin näkemään mm. Maffei I:n ja joukon Linnunradan ympärillä olevia kääpiögalakseja. Intoni himmeisiin kohteisiin vaati yhä suurempia ja suurempi kaukoputkia ja tein siksi ahkerasti havaintomatkoja ulkomaille, mm. Puimicheliin Ranskaan, jossa käytössäni oli 1.03m:n peiliputki. Kävin myös Texas Star Partyssä vuonna 1985 ja Winter Star Partyssä Floridassa 1998.

Tulevaisuus tuonee mukanaan lisää matkoja suurten putkien luo ja ehkä jossain vaiheessa oman tähtitorninkin, unelma joka minulla on ollut jo yli kymmenen vuotta ja jonka vuoksi olen tehnyt jo useampia rakennusyrityksiä. Aina ne ovat kuitenkin kaatuneet johonkin, mutta vielä tulee kerta jolloin se onnistuu. Hienointa on se, että olen pystynyt säilyttämään lähes uskonnollisen ihastukseni tähtitaivaan kauneuteen enkä usko että se häviää mihinkään koko elämäni aikana.

Kirjat
Kirjallisuudessa ehdottomia suosikeitani ovat Anna-Leena Härkönen Douglas Adams, Terry Pratchett ja Grant Nailor. Pidän siis science fictionista ja ihailen yli kaiken Härkösen (ja muiden) verbaalista masturbointia. Jos joskus onnistun kirjoittamaan jotain itse se tulee kuulostamaan melko tavalla samalta. Ulkomaisista ns. vakavista kirjailijoista suosikkini on Henry Miller, johon olen monta kertaa samaistunut heiluessani Tillikan sohvalla ja keskustellessani mitä erikoisimpien persoonien kanssa.

Matkustaminen
Matkustaminen on ollut pakkomielteeni siitä saakka, kun mummu ja pappa veivät minut Jugoslaviaan vuonna 1977. Olen kiertänyt autolla Eurooppaa enemmän kuin laki sallii ja tehnyt muutaman kaukomatkankin siinä sivussa. Into ei osoita yhtään merkkejä laantumisesta vaan pikemminkin sen kuin pahenee. Toisaalta uskon, että kokemuksiin sijoitetut rahat eivät koskaan mene hukkaan. Luettelo maista, joissa olen käynyt pitenee vuosi vuodelta ja hyvä niin, eipähän käy aika pitkäksi.